Hyvältä reissulta on vaikea palata kotiin. Ensimmäinen päivä menee oudossa tympeässä mielentilassa, jossa vain kelluu kiukun ja pahan olon rajamailla. Sitä yrittää kehittää itselleen niin paljon tekemistä, ettei ehdi kaivata takaisin, mutta samalla ei jaksaisi tehdä oikeastaan mitään.
Hyvältä reissulta on vaikea palata kotiin. Ensimmäinen päivä menee oudossa tympeässä mielentilassa, jossa vain kelluu kiukun ja pahan olon rajamailla. Sitä yrittää kehittää itselleen niin paljon tekemistä, ettei ehdi kaivata takaisin, mutta samalla ei jaksaisi tehdä oikeastaan mitään.
0 Comments
Tulin haastetuksi. Luontoloisen Sini naksautti nakkia ja sanoi naps, tyttö kirjoittamaan retkeilystään. :) Yleensä en ota osaa kiertohommiin ja menneisyydestä olenkin tunnettu lähinnä siitä, että jos minulle ketjumailin erehtyi kääntämään, sai sen satakertaisena takaisin. Tällä kertaa en palauta satakertaisena, vaan tälleen yksinkertaisena. Olkaatten hyvät: Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukija. Säännöt: 1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään 2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen 3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa. 5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut. Sinin antamat kysymykset löytyvät tällaisella tekstillä. Vaikeita kysymyksiä! 1. Minne olet matkalla kun vaellat? Kolmeen paikkaan: Ensisijaisesti vaellan haasteeseen ja hyvään fiilikseen. Toiseksi vaellan pois kotoa, pois arjesta. Kolmanneksi vaellan kotiin, sinne minne palataan muistamaan tämä kokemus. Kaikki tämä yhden reissun aikana. 2. Mitä ilman et lähtisi reissuun? Kuoritakkia. Melkein kaikki muu varustus kengistä reppuun, puukkoon ja hattuun saattaa vaihtua, mutta kuoritakki on melkeinpä taatusti matkassa. Samoin tulitikut. 3. Millainen on sielunmaisemasi? Merenranta. Pienen mäen päällä kasvaa mäntyä tai koivua. Alhaalla oikealla näkyy pätkä hiekkarantaa. Puut varjostavat ja rajaavavat merimaisemaa kallion päällä istuessa. Joko on kirkas keli tai sataa, voi olla kevät, kesä tai syksy, mutta siellä kallion päällä istuessa ei ole niin väliksi. 4. Mikä on seuraavaksi ostoslistalla? Kuorikinttaat! Nyt alkaa olla jo siinä iässä, että arvostaa kuivia hanskoja. Viimeisten vuosien aikana on ehtinyt sormista tuhoutua kaikki vastustuskyky kylmälle, niin mielellään pitää näpit turvassa tuulelta ja märältä. 5. Mikä retkeilyyn liittyvä asia sinulla on vielä opettelematta? Voi voi. Ainakin telttakohteliaisuus: vielä joutuu miettimään että ai joo, pitäiskö munkin tehdä jotain. Ja tulenteko tuluksilla tulee olemaan jännittävää. Ja niin monta muuta asiaa. On erikoista tajuta, että vaikka onkin suhteellisen käytännöllinen ihminen, niin se, ettei ole koskaan nähnyt jotain asiaa käytännössä, tekee oman pään niin vajavaiseksi, ettei osaa kuvitella ratkaisua. Esimerkkinä en varmaan olisi osannut korjata eräällä retkellä rikkoutunutta telttakeppiä yksinäni. 6. Jos joutuisit autiolle saarelle kolmeksi kuukaudeksi, mitkä kolme ruoka-ainetta ottaisit mukaasi? Oletuksena on, että tulenteko onnistuu ja puhdasta vettä löytyy mutta ruuan tulee säilyä lämpimässä. Perunamuusijauhetta, kuivattua hedelmää jaaaaa... linssejä. 7. Onko makuupussien comfort -arvot tehty sinua varten? Ei. Hytisen ja tärisen tai sitten sulan. ...Voiko vaihdevuodet tulla ennen kolmeakymmentä? 8. Kuinka omalta osaltasi pyrit edistämään suomalaisten yhteyttä luontoon? Yllytän kaikkia, joita vähänkään kiinnostaa. 9. Makkara vai vaahtokarkit? Vaahtokarkki! 10. Kuka on seikkailjaidolisi? Vau, nyt on paha. Sini vai Bear, Sini vai Bear... EJ! 11. Kuinka nopeasti olet valmis lähtemään? "Maria, mennäänkö..." "Joo. Öö, minne ollaan menossa ja millon?" Jahas, ja sitten paras osa, eli vahinko kiertämään!
Haastettujen listalle joutuvat tietysti Maija, Suska ja Mikko. Minäkään en enempää kuin kolme keksinyt tällä kertaa. Kysymyksenne ovat tässä: 1. Kumman kanssa alkaisit mieluummin harrastaa (harrastuksia): Bear Grylls vai Jutta? 2. Jos saisit viettää kuukauden missä tahansa paikassa, kaikki kulut maksettuna, missä kuu kuluisi? 3. Lempirunosi? 4. Jos sinun pitäisi elää elokuvassa, mikä elokuva se olisi? 5. Jos zombiemaailmanloppu alkaisi nyt, mitä tekisit? 6. Oletko koskaan itsenäisesti vaihtanut pankkia tai puhelinliittymääsi? 7. Mitä keräilet ja miksi? 8. Miksi pidät blogia? 9. Jos olisit hienoa aatelissukua, mikä olisi mottosi? 10. Milloin ihminen on mielestäsi aikuinen? 11. Paras taruolento?
Mulla on ollut aina vähän semmonen raivokas vihasuhde liikuntaan. Se on rasittavaa, siinä tulee hiki, kaikki muut on parempia... Tämä on taas näitä muistelmia, mutta lupaan ja vannon, että tässä on oikea pointti! Jossain vaiheessa suhteeni liikuntaan kääntyi siitä uskosta, että muut ovat parempia, sellaiseen kuvitelmaan, että pystyn mihin vain. Treenaamatta. Aivan taatusti, ei mun tartte yrittää, jaksan samaan tahtiin kuin muut. Mulla on luonnostaan lihaksia, kattokaa nyt tätä käsivartta, tällaisesta hauiksesta olis pojatkin ylpeitä. En äkkiseltäni muista milloin valkeni, ettei se ihan niin mene, ja se mun hauis on löysää taikinaa verrannossa. Muistelen vain yllättäen tulleeni tietoiseksi siitä, että pärjätäkseni minun on ensin sovittava kroppani kanssa, että okei, hiki ja rasitus tulevat tapahtumaan. Arvelin, että riittää kun teen kivoja juttuja, vaikka zumbaa ja vähän body combatia välillä. Hiki virtasi ja nauratti kun vatsalihakset vapisten pynnäsin vielä kolmannen pienen vatsalihasliikkeen lihaskuntotunnilla, ja vieressä vanhat eukot vetivät täysillä kahdettakymmenettä. Uskalsin yhtäkkiä yksin salille - tajusin, että tässähän on kyse minusta, eikä kenestäkään muusta. Sitten tuli uusi hullu idea - kestävyysjuoksu. Olin yrittänyt aiemmin pari kertaa aloittaa ja polvet petti aina viikon jälkeen. Liian paljon liian nopeasti. Siitä tuli pakkomielle: voi &¤/#¤%, on se nyt kumma, jos joku 40-vuotias voi keksiä nousta sohvalta ja juoksee parissa vuodessa maratonin, mitä voikaan 26-vuotias tehdä kuin kokeilla! Naurattaa kun muistelee! Kävelin 5 minuuttia ja juoksin 15 sekuntia. Mutta niin se oli pakko aloittaa. Ei tullut kipuja ja kolmessa kuukaudessa tilanne oli jo paljon parempi: 5 minuuttia kävelyä ja 3 minuuttia juoksua. Niin, se pointti. Eppujen sanoin, ihan täysin lyriikoita myötäeläen, ja terveisiä Suskalle: |