Minulla on nimittäin perspektiivi vähän hukassa.
Se perspektiivin hukkaaminen tulee tässä: 10 km ei tunnu enää miltään matkalta. On outoa tajuta, että muut juoksevat 10 km - se tuntuu muille pitkältä matkalta, mutta jotenkin omalla kohdalla samanlaiseen suoritukseen vaaditaan vähintään 17 km. Vaikka onhan kymppi oikeasti paljon. Jostain syystä aivoissani on maaliviiva, jossa lukee "muut 10 km / Maria 17 km". Eikä se ole edes niin, että ajattelisin olevani niin paljon parempi kuin muut, että jaksan sen helposti ja muut eivät. Omalla kohdalla on vain niin hämärtynyt se, mikä on pitkä matka, etten kykene loogisesti käsittelemään matkojen pituuksia. Aivan kuin eläisin omassa kuplassa, jossa matka on vääristynyt erilaiseksi kuin sen ulkopuolella.
Selitänpä näin: Kykenen tajuamaan, että on ollut aika, jolloin 5 km tuntui paljolta, ja muistan elävästi päivän, kun jaksoin ensimmäistä kertaa 7 km lenkin yhtäjaksoista hölkkää. Se suunnaton voitonriemu seiskasta kesti monta päivää! Naputtelin varmaan viidelle kaverille ja äidille viestit asiasta heti kun pääsin kotiin. Samalla kun muistelen tuota, mietin, että jotta voisin olla tyytyväinen pitkän lenkin suoritukseen, on mentävä vähintään 16 km.
Olen tästä hämärtymisestä onnellinen ja onneton: mitä pidemmäksi matkat tulevat, sen hauskempaa on lenkkeillä. Kehitystä tapahtuu ja joku päivä jaksan pitkänkin juoksuvaelluksen. Samalla on tosi surullista, etten koe millaista on mennä "oikeasti pitkä matka". Jos harrastukseni tästä jatkuu ja juoksen joku päivä 3/4-maratonin (31.5 km), se ei tule tuntumaan miltään, samalla tavalla kuin 21 km tuntuu tällä hetkellä ajatuksen tasolla "aivan mahdolliselta, suorastaan todennäköiseltä". Olen yrittänyt tsempata itseäni, jotten kokisi 21 km kohdalla pettymystä enkä ajattelisi että olisin voinut mennä tämän nopeamminkin. Se on yllättäen todella, todella vaikeaa. Pitäisi läimäistä itseään, että herääpä nyt, se on ihan tosi hyvä suoritus. Että mietipä, miltä puolimaraton kuulosti vielä vuosi takaperin.
Onko se viisaan merkki, että tajuaa jossain vaiheessa olla vähän huolissaan itsestään?