Istun nyt junassa ja tyttö edessäni kuvaa, miten vesi on jäätynyt viilloiksi ikkunaan. Hän katsoi jälkiä pitkään ennen kuin kaivoi kännykän esiin. Ymmärsin yhtäkkiä, että kuvilla ja päivityksillä jaetaan kokemuksia. Elämän antamia viisauksia, jotka tekevät järkeä vain sen pienen hetken. Ne haluaa napata talteen vielä kun pystyy. Samaahan minäkin teen tällä blogilla.
Varmasti maailmassa on satatuhatta ihmistä, jotka jakavat elämästään asioita väärin perustein. Jos itsellä on paha olla, usein sitä haluaa myös levittää ympärilleen. Muiden arki näyttää niin kauniilta, että haluaa alkaa jakaa samankaltaista propagandaa omastaan. Pirullinen oravanpyörä on syntynyt.
On lohdullista huomata, että löytyy myös niitä, jotka haluavat kertoa, miten heille tuo onnen jää junan ikkunassa. "Minulle tuli hyvä olo tästä. Voisiko se piristää sinuakin?" Jakaminen on heistä ihanaa ja täysin luonnollista. He voivat takertua hetkeksi johonkin, ulkopuolisen silmistä katsottuna mitättömään, yksityiskohtaan ja ymmärtää asioita uudestaan. Kokea niitä pieniä valon ja sielun hetkiä.
Tämän kaiken innoitti tyttö, joka kuvasi junan ikkunaa. Muille täysin jokapäivänen tapahtuma, minulle jotain paljon suurempaa, jonka halusin jakaa teille. Olenko minä nyt yksi heistä, onnen jakajista?