Toisen ihmisen seurassa voi unohtaa itsensä. Takaraivossa ei hakkaa, miten haluaisi kokea tuota tai sanoa tätä. Sitä vain on samassa tilassa ja unohtaa suorittaa elämää. Häkellyttävintä on, että nämä asiat huomaa vasta jälkeenpäin. Tilanne voi vahingossa pakottaa sinut olemaan oma itsesi. Vasta kotimatkalla miettii, miksi äsken oli niin helppo ja kevyt olla. Himoitsen tuota tunnetta lisää!
Ei, en tavannut sielunkumppaniani tänään. Tapasin jälleen oman sieluni. En usko, että toinen ihminen voi olla sinulle ikinä niin paljon, mitä voisit itse olla. Hän voi vain antaa tilaa sen tulla esiin.
Tänään tutustuin uuteen ihmiseen; Suskaan, joka on oma itsensä vieraan ihmisen lähellä. Voiko tämä uusi kipinän tunne joskus kantaa oikeaan ihastumiseen? Kenties. Ainakin lupaan, että on hauskaa ottaa asiasta selvää.